Joppe

Isänmaallisessa perheessä kasvanut Jorma Karhunen näki eräänä keväisenä päivänä Ilmavoimien taitolentoesityksen. Lentosirkus teki nuorukaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän teki tuolloin päätöksen hakeutua lentäjäksi Ilmavoimiin.

Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.

Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.

Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.